Historia

Karl Forsström Ab historia alkaa vuodesta 1882. Merikapteeni Karl Teodor Forsström perusti Förby Kalkbruksbolaget -nimisen yrityksen, jossa oli alun perin 27 osakasta. Yritys kehitti kalkin louhintaa ja kuljetusta sekä rakensi murskaamon. Pian Forsström lunasti kaikki osakkeet itselleen ja lähti määrätietoisesti kehittämään yritystä. Tästä alkoi kalkkikiven teollinen jalostus Förbyssä ja Suomessa.

Vuosien varrella on kalkkia kaivettu yhä syvemmältä ja kiveä nostettu neljän eri kuilun kautta maan uumenista. Uusien teknologioiden myötä on valkoista kiveä murskattu ja jauhettu yhä hienojakoisemmiksi tuotteiksi eri teollisuusalojen tarpeisiin. Uudet tehdasrakennukset ja erilaiset laiturirakennelmat ovat muovanneet alueen maisemaa Särkisalon Isoluodon saaressa.

Kaivostoiminnan loputtua tasolla + 530 vuonna 2009 Karl Forsströmin Ab:n toiminta jatkuu perheyrityksenä muiden toimialojen parissa, joista osa on ollut yhtiön toimialoja jo yli 100 vuoden ajan. Näitä ovat metsä- ja maatalous, pienvenesatamatoiminta Förby Marina, vuokraus- ja sijoitustoiminta sekä ulkoalueiden kunnossapitopalvelut

Merikapteeni Karl Teodor ForsströmIlmakuva tehdasalueesta ja pienvenesatamasta 1980-luvulla
 

Kalkin louhintaa avolouhoksesta
Aluksi kalkkia louhittiin avolouhoksessa alkeellisin menetelmin ja kuljetettiin vaunuilla poltettavaksi.

Ensimmäinen nostokuilu, josta kiveä nostettiin avolouhoksesta murskausta ja jauhatusta varten.

Työ kaivoksessa vaati suurta tarkkuutta ja oli usein fyysisesti raskasta. Maan alla kalkkia alettiin louhimaan vuonna 1906. Yritys työllisti useita satoja paikkakuntalaisia ja eri alojen ammattilaisia kaivoksessa, tehtaassa, sähköverstaalla, puuverstaalla, mekaanisella verstaalla, maataloudessa, merellä ja metsätaloudessa.

Uusi kaivostorni
Uusi nostotorni, kaivoskuilu 1, (KK1) valmistui vuonna 1937 ja oli käytössä aina 1950-luvulle asti. Sillä nostettiin kiveä tasolta +107. Vaaleassa rakennuksessa oli nostokoneisto, työmaakonttori sekä paineilmakeskus.

Nostotornissa oli seuloja, jotka lajittelivat kivet kuuteen eri kokoluokkaan. Tornin juurella suurimpia kiviä murskattiin lekalla ennen kuin ne lastattiin tavaravaunuihin edelleen tehtaalle kuljetettaviksi.

Karl Forsström Ab:n kalkkitehdas 1950-luvulla kuvattuna Mustamäen kalliolta. Kuvassa näkyy kaivoskuilu 2 (KK2), murskain eli krossi ja kiven lajittelimo valkoisuusasteen mukaan.

Ensimmäinen nostokuilu kaivoksestaTehdasalue 1950-luvulla

Kalkinjalostus kehittyy
Tehdasalue 60-luvulla. Uutena toiminnassa on Finncarb- hienojauhatustehdas. Hienoimmaksi jauhetut tuotteet myytiin paperi- ja väriteollisuuteen. Hiukan karkeampi laatu myytiin puolestaan rakennusteollisuuteen.

Tehdasalue 1960-luvulla

1970-luvun ilmakuvasta näkyy teollisuusalueen lisäksi vanhoja varastorakennuksia sekä kalkin sivukivestä rakennetut aallonmurtajat ja pienvenesatama.

Ilmakuva tehdasalueesta 70-luvulla
 

Märkäjauhatus ja uusi kaivoskuilu
Uuden kaivoskuilun (KK3) ja tehtaan laajennuksen myötä 1980-luvulla kalkkikiveä louhittiin entistä syvemmältä ja kivestä valmistettiin entistä hienojakoisempia märkäjauhatustuotteita (slurry), joita hyödynnettiin kasvavissa määrin hienopaperin päällystysaineena.

Matka työpaikalle maan uumeniin kuljettiin vaunulla, jota kaivoskielellä kutsuttiin ”koiraksi”. Kaivoskuilu 3:n kaltevuus on 52°.

Kiven poraaminen kaivoksessa vaatii järeää kalustoa. Pitkäreikäporakoneella tehtiin louhintaporausta, pulttausta ja näytteenottoa.

Karl ja Olivia
Karl Forsströmin (1850-1912) ura alkoi kaupanpidolla ja laivapäällikkyydellä. Merillä hän ehti purjehtia kahdeksan vuotta. Hän ennusti kalkista jalostettujen tuotteiden kasvavaa kysyntää ja aloitti määrätietoisesti kehittämään Särkisalossa ja lähikunnissa olevia runsaita kalkkikiviesiintymiä. Förbyn kalkkitehtaan lisäksi hän oli perustamassa Lohjan kalkkitehdasta ja teki laskelmat Ruskealan marmorin toiminnasta.

Karl Forsström oli edelläkävijä myös muilla toimialoilla kuten kaupassa, merenkulussa, maanviljelyksessä ja koulunkäynnin edistämisessä. Hän oli erittäin yritteliäs ja otti usein suuria riskejä.

Karlin vaimo Olivia (s. Eklund) oli ahkera ja taloudellinen. Hän oli luonteeltaan hyväntuulinen ja rauhallinen ja hoiti varmalla kädellä useiden tilojen koti- ja maataloutta sekä Förbyn kartanon meijeriä. Pariskunta toimi tiiminä ja he täydensivät toisiaan. Yhdessä he huolehtivat perheyhtiöstä, työntekijöistä ja lapsistaan.

Karl Teodor Forsström yhdessä vaimonsa Olivian kanssa

Saaristossa meren äärellä
Kalkkituotteiden kuljetusta varten yhtiöllä oli hinaajia ja useita proomuja sekä palkkalistoillaan merikapteeneja. Jäätä murtava hinaajalaiva Förby oli Karl Forsströmin huima hanke, jossa ilman kokemusta ja kunnon konepajavälineistöä rakennettiin Förbyssä vuonna 1910 tanskalaisen työnjohtajan avulla jäätä murtava hinaajalaiva Förby.

Runko oli rakennettu yhteen niitatuista teräslevyistä ja sen kantavuus oli 84,31 bruttorekisteritonnia. Laivan pituus oli 24,1 m ja leveys 5,25 m.

Förby- alusta vuokrattiin jäänsärkijäksi Turun kaupungille ja jatkosodan jälkeen se menetettiin sotakorvauksena Neuvostoliittoon vuonna 1945.

Kalkkikiven sivukivestä rakennetut aallonmurtajat muodostavat suojaisan satama-altaan tehtaan rannassa. Förbyn pienvenesatama toimii kotisatamana monille purje- ja moottoriveneille.

Förby hinaajaPienvenesataman veneitä 1980-luvulla

Metsänhoitoa Petussa
Karl Forsström kiinnostui viimeisinä elinvuosinaan metsänhoidosta, jota hän harjoitti Petun saaresta ostamillaan Pettu Lillgård ja Pettu Storgård -tiloilla. Isän kuoltua pojat Filip ja Fredrik jatkoivat suunnittelutyötä yhdessä metsäylioppilas Torsten Ranckenin kanssa ennen ensimmäistä maailmansotaa. Petussa kokeiltiin useiden eksoottisempien puulajien kasvua ja menestystä.

Monet retkikunnat kävivät tutustumassa Petussa harjoitettuun edistykselliseen metsänhoitoon. Suomessa järjestetty kolmas maailman metsäkongressi teki opintomatkan Pettuun.

Tukkeja Petun Näsmalmin lahdessa vuonna 1932Kartanon väkeä mäntytaimikossa vuonna 1932.